Hyötyä?

Mulla on tunne, tarve, olo, että pitäs kirjottaa niin monelle elämän ihmiselle kirje. Kiittää monia siitä, että mä olen vihdoinkin päässyt "perille" jonnekin minne en hetkittäin edes uskonut enää pääseväni. Kiittää siitä, että ne ihmiset ovat olleet ihan ratkaisevia tarttumapintoja mun matkalla, eikä ne ehkä edes tiedä sitä. Kertoa kuulumisia monelle sellaiselle, jonka kanssa yhteydet ovat katkenneet, vaikka ne on vieläkin kovasti tärkeitä ihmisiä sydämessä. Katkenneet lähinnä siksi, että minä olen sekoillut elämässä. Kertoa mitä mulle oikein tapahtui. Pyytää monelta anteeksi.

Onko sellasesta mitään hyötyä? Muutakuin saada asioita pois omalta sydämeltä, edes vähän? Kiinnostaako ihmisiä sellaset vuodatuskirjeet? Onko se vaan pateettista "ruikutusta", jota on vaan tympeä lukea, varsinkin niitten, joitten kohdalla saatoin tehdä kamaliakin "petoksia" katoamalla kuin tuhka tuuleen niitten elämästä? Ilman, että se oli pätkääkään niitten vika?

Mussa asuu ihan hullun suuri suru, vaikka koenkin olevani "perillä elämässäni". Sellasessa paikassa, johon olen halunnut (vaikka meni kauan ennen kuin aktiivisesti pyrin), jossa haluan pysyä, josta olen ylpeä, ja johon olen tyytyväinen. Paikassa, joka tuntuu jokaisen kyyneleen, pelon, itseinhon ja turhautumisen tunteen arvoiselta, joka lohduttaa niin, ettei noissa ole tarve enää kieritellä ja pelätä niitten palaamista.

Näköjään se ei silti tarkoita, että olisin automaattisesti pelkästään onnellinen. Suru on menneistä asioista, menneistä ihmisistä ja tekemistäni teoista. Suru on nykyisistä asioista, tai asiasta, jolle en voi yhtään mitään, vaikka kuin haluisin. Siihen suruun liittyy myös iso ikävä ja paljon muitakin tunteita, onhan kyse toisesta ihmisestä. Ihmisestä, joka tekee edelleen samaa pään hakkaamista seinään, kuin minäkin sen miltei 20 vuoden ajan (hui!), hiukan eri tavalla vaan. Ja joka on suurin yksittäinen tarttumapinta tolla mun räpiköintireissulla, miksi olen tässä tänään. Ei sitä pysty kuvailemaan, kuinka hirveä on olo irrottaa ote. Mutta kai se on niinkin, että onnellisuuden on sisällettävä suruakin.

Kaikille kirjoittaminen. Se olisi ihan hurja voimanponnistus, mutta voisi olla kyllä puhdistavaa.