Punatiilisen kerrostalon alakulmakämppä

Töitten jälkeen hyydyin päikkäreille. Ei hyvä sinänsä, kun unet on ollut hukassa jo kohta pari kuukautta, mutta ei siitä nyt enempää. Näin unta, joka nyt kalvaa sisuksissa hiukan, ja on jotenkin paska fiilis. Näin unen vallalla olevan suruolon takia, vai on surullisempi olo unen takia. Who knows.

Oudon unesta, ja siitä toisesta, jonka näin nyt jota kuinkin kolme vuotta sitten, tekee se, että unen tapahtumapaikkana oli tismalleen sama asunto. Ja sama henkilö tiettykin siinä kämpässä asumassa, mutta sen henkilön esiintymisen unissani tajuankin. Tota asuntoa en.

Kolme vuotta sitten, kun mulla ei ollut mattoa jalkojen alla ollenkaan, kun just se unen henkilö oli mulle aivan käsittämättömällä tavalla dumpannut mut elämästään, näin unen, jossa menin sinne kyseessä olevaan asuntoon käymään. En muista miksi, voi olla ettei se unilogiikkansa takia koskaan edes ollut mikään tärkeä juttu. Mutta se oli selvää, että unen henkilö, joka siis on hyvin merkityksellinen henkilö ollut ihan eletyssä elämässäkin, oli muuttanut vasta sinne, aloittanut sen uuden elämän, jonka takia mut dumpattiin (ja josta nyt yhä edelleen maksetaan ihan helvetin kovaa hintaa. Niinkuin tiesinkin, että tavalla tai toisella tulisi käymään. Mutta ei siitäkään sen enempää.) Sellasta unen asuntoa ei vaan koskaan ole ollut olemassakaan. Se on jotenkin niin elävästi mun mieleen piirtynyt, se unen asunto. Matalan kerrostalon, punaisesta tiilestä rakennetun, alakulmassa sijaitseva asunto, iso pihakin, käynti suoraan siihen asuntoon niin ettei tarvinnut kulkea rapun kautta ja niin edelleen. Pensasaitaa ja nurmikkoa, asfalttipiha edessä. Ja niin edelleen. Loppu mitä tossa kolme vuotta sitten nähdyssä unessa tapahtui, ei ole niin merkityksellistä. Kamala uni se oli.

Tänään näin taas unta tuosta täsmälleen samasta asunnosta. Sama henkilö asui siinä, olin menossa sinne, mutta unessa kävi niin, etten loppuviimeksi löytänyt koko asuntoa. Erehdyin samanlaisista kulmahuoneistoista, koputtelin niitten ovia ja koko uni oli vain sitä; yritin löytää juuri sen asunnon, jota en koskaan löytänyt.

Jotenkin vähän hämää, että miksi juuri tuo asunto, joka ei ole koskaan ollut olemassa mun elämässä, kenelläkään muullakaan tuntemallani henkilöllä. Ja miksi tuo kyseessä oleva henkilö asuu unissani tuossa asunnossa aina kun on tämä tilanne, mikä on.

Aivot on kauhean merkillinen juttu. Alitajunta työstää isoa pettymystä ja sitä, kun ei taas ymmärrä ja loukatuksi ja hylätyksi tulemista ja kaikkea sitä, josta ei enempää. Kunnei pysty eikä halua. Olisi vaan jotenkin helpottavaa tajuta, että minkä asian mun mieli vääntää edustamaan just tota kämppää.