Mä olen niin väsynyt tähän, että mä olen niin kovaa tehny töitä ihan kaiken kanssa, että menin eteenpäin. Etten antanut periksi. Että voisin paremmin. Että olisin joku kaunis päivä taas jopa iloinen ja onnellinen, sillä tavalla kuin olin. Mä olen ihan oikeesti tehnyt ihan helvetisti töitä sen eteen, ja näin voin sanoa ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni ilman että lainkaan kaunistelen totuutta mihinkään suuntaan.
Mutta mulla ei ole enää unelmia. No on, joo, voida hyvin ja olla onnellinen, mutta ei enää mitään suuntaa mikä sen sitten tekisi. Eikä tässä maailmassa ja elämässä ole mitään järkeä, jos ei ole unelmia.
Ja kuin kauan mä sitten jaksan tehdä niitä töitä itteni hyväksi, jos on ihan tyhjän päällä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti