Yksi vuosi ja yksi viikko

Tästä on tullut oikeen valitusvirsi tästä mun kirjoittamisesta. Kun on paha olo, niin jonnekin, ihan minne vaan, sitä tulee tarve purkaa. Ja sitte en kuitenkaan kirjota kivoista, tai sen puoleen niistä mustistakaan asioista kunnolla. Ihan hanurista se.

Nyt juhannusjuhlaseikkailu on about to start. Palataan sitte. Vaikkapa siihen, mitä otsikko tarkottaa. Tai johonki. Tai sitte ei mihinkään. Kattoo ny.

Jep

"Onnellisuus pitää sinut suloisena, koettelemukset vahvana, suru pitää sinut inhimillisenä ja elämä nöyränä."

Vähän vielä tarttee enempi tota onnellisuutta, muuten check kaikkiin. Eli siis ollaan hyvässä tasapainossa, -ko, -kö? Niinpä kait. Vähän parempi fiilis kuitenkin.

Mene pois

Mene pois, rikkinäinen fiilis. Mulla oli jo hetken ihan hyvä olla. On paljonkin syytä olla ylpeä ittestään. On syytä hymyyn. On syytä olla optimistinen. On syytä uskoa itteensä ja syytä tietää, että ratkasut oli parempi niin...

Ja silti, nyt, minä ahdistun rikki. Minä vihaan rikki. Minä pelkään rikki. Minä satun rikki. Minä suren rikki. Minä en saa tätä palaa kurkusta edes itkemällä. Minä en taas saa niitä Miksi? -kysymyksiä millään pois päästä surraamasta.