Quick fix

"Olet siellä missä ajatuksesikin ovat ja olet matkalla sinne minne ajatuksesi sinua vievät, halusit sitä sitten tai et."

En oo koskaan tullut riippuvaiseksi mistään; alkoholista, tupakasta, lääkkeistä. Vaikka kaikkee on tullut käytettyäkin, enempi tai vähempi. Mutta ei ole koskaan ollut vaikeutta olla ilmankaan, lopettaa siihen paikkaan. Silti hyvin ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka jäävät koukkuun, joilla ei riitäkään voimat olla ilman, jotka lankeaa houkutukseen kerta toisensa jälkeen. Vaikka taatusti nekin ihmiset tietävät järjen tasolla, että olis niin paljon parempi olla ilman. Pitkässä juoksussa, vaikka hetkellisesti toiskin paskaa oloa vierotusoireitten, fyysisten ja henkisten muodossa. Quick fix, kerta vielä, katotaan sitte huomenna tai joskus tulevaisuudessa...

Ajatukset kulkee liikaa tiettyyn suntaan. Ei ne anna rauhaa. Vaikka se järki sanookin jo niin monen asian summana, että ei ole muuta vaihtoehtoa. Ikävä iskee välillä ihan hurjalla voimalla. Ja sumentaa sillon ne syyt, miksi asiat on näin. Kun olis vaan niin ihana kuulla edes ääni, nähdä kasvot, olla hetki taas yhdessä.

Quick fix.

Vain huomatakseni, että henkinen krapula on sen jälkeen aina vaan suurempi. Ei ole sitä ihmistä jota ikävöin, vaikka sen kuvajainen siinä edessä istuikin. Ei olisi olemassa niitä asioita, joita kaipaan. Kaiken ympärillä vaan suuri välinpitämättömyys, joka tappoi jo mun toivon ja uskon. Joka pikku hiljaa olisi tappanut mutkin. Tehnyt välinpitämättömäksi.



"Aina kovaa ei ikinä pehmeää
Enkeleitä ei meille riitäkkään
Mene vaan mä voin kääntää pään
Vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
Mene vaan

Sitä mitä koitin sussa koskettaa
tajusin ei oo olemassakaan
Aika kuole ei tappamallakaan
Mene vaan"


Tarvii vaan uskoa siihen, että joskus ne ajatukset ei enää kulje tohon suuntaan. Että silloin tämä synkkä ikävä, sekin on poissa.

Usko ja toivo kuoli. Tappakaa vielä tämä rakkauskin sitten. Olisi helpompaa. :(