Kolari

Joulu tulee. En haluaisi, että se tulee. En haluaisi sitä viettää. Liikaa ajatuksia ja odotuksia, että millanen sen pitäisi olla. Muistoja ja fiiliksiä menneistä. Ahdistusta, surua ja ikävää. Kolari kaikelle sille mitä joulun "pitäisi" olla.

Mutta, tietenkin. Se tulee. Halusin tai en ja vietettävä se on.

Sepä tarkottaa siis taas kerran sitä, että mä olen olevinaan enempi ok kuin olenkaan. Siksi kai ajatus joulunvietosta just tällä hetkellä vastenmielinen onkin. Mutta sitten taas; ei sekään mun olosta tekisi yhtään sen parempaa, jos kaataisin mun pahaa oloa muitten niskaan ja pilaisin siten kaikkien fiilistä. Päinvastoin, tulisi vieläkin paskempi olo.

Ja joulu ei poistu olemasta, vaikka mä kuinka sitä toivoisin. Niinkuin ei moni muukaan asia elämästä. Asioita on vaan tehtävä, vaikka sitten se naamari tunteitten ja olojen peittona. Muuten on vieläkin pahempi olla, jos vaan päästää kaikesta irti ja haistattaa pitkät, kun on niin paha olla, ei huvita... Mä tiedän kyllä, koska mä olen senkin reitin kokeillut.

Robottina sitten vaikka. Kyllä se joskus muuttuu. Uskon niin.