No pun intended

...mutta ton öisen postauksen otsikko, se on kipee sana menneestä keväästä. En sitä kaikkea tosin edes aatellu yöllä kirjotellessani, mutta kirosana. Sehän se on. Ällötys.

Hyvää joulua vaan kaikille. Erityisesti niille, jotka henkilökohtaisesti tunnen. Teitähän siellä lukijoissa piisaa. Harmi, ettei minkään muunlaisesta kommunikoinnista tullut yhtään mitään teidän kanssa. Ei olis ehkä näin paskat fiilikset, jos joskus kaikesta paskanjauhannasta olis ollut jotain rakentavaa hyötyäkin.

Kolari

Joulu tulee. En haluaisi, että se tulee. En haluaisi sitä viettää. Liikaa ajatuksia ja odotuksia, että millanen sen pitäisi olla. Muistoja ja fiiliksiä menneistä. Ahdistusta, surua ja ikävää. Kolari kaikelle sille mitä joulun "pitäisi" olla.

Mutta, tietenkin. Se tulee. Halusin tai en ja vietettävä se on.

Sepä tarkottaa siis taas kerran sitä, että mä olen olevinaan enempi ok kuin olenkaan. Siksi kai ajatus joulunvietosta just tällä hetkellä vastenmielinen onkin. Mutta sitten taas; ei sekään mun olosta tekisi yhtään sen parempaa, jos kaataisin mun pahaa oloa muitten niskaan ja pilaisin siten kaikkien fiilistä. Päinvastoin, tulisi vieläkin paskempi olo.

Ja joulu ei poistu olemasta, vaikka mä kuinka sitä toivoisin. Niinkuin ei moni muukaan asia elämästä. Asioita on vaan tehtävä, vaikka sitten se naamari tunteitten ja olojen peittona. Muuten on vieläkin pahempi olla, jos vaan päästää kaikesta irti ja haistattaa pitkät, kun on niin paha olla, ei huvita... Mä tiedän kyllä, koska mä olen senkin reitin kokeillut.

Robottina sitten vaikka. Kyllä se joskus muuttuu. Uskon niin.

To loved and lost

Ehkä ensi elämässä
kaksin olemme taas tässä
aivan hiljaa juuri näin
lähekkäin

Ehkä ensi elämässä
hetkessä niin kiitävässä
voimme olla jälleen näin
sylikkäin

Älä piittaa kyyneleistä
ole kuin et huomaiskaan
en vain vielä pysty meistä
ihan täysin luopumaan

Sinä pysyt mielessäni
vaikka nyt sä lähdet pois
ehkä joskus kaikki toisin olla vois

Quick fix

"Olet siellä missä ajatuksesikin ovat ja olet matkalla sinne minne ajatuksesi sinua vievät, halusit sitä sitten tai et."

En oo koskaan tullut riippuvaiseksi mistään; alkoholista, tupakasta, lääkkeistä. Vaikka kaikkee on tullut käytettyäkin, enempi tai vähempi. Mutta ei ole koskaan ollut vaikeutta olla ilmankaan, lopettaa siihen paikkaan. Silti hyvin ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka jäävät koukkuun, joilla ei riitäkään voimat olla ilman, jotka lankeaa houkutukseen kerta toisensa jälkeen. Vaikka taatusti nekin ihmiset tietävät järjen tasolla, että olis niin paljon parempi olla ilman. Pitkässä juoksussa, vaikka hetkellisesti toiskin paskaa oloa vierotusoireitten, fyysisten ja henkisten muodossa. Quick fix, kerta vielä, katotaan sitte huomenna tai joskus tulevaisuudessa...

Ajatukset kulkee liikaa tiettyyn suntaan. Ei ne anna rauhaa. Vaikka se järki sanookin jo niin monen asian summana, että ei ole muuta vaihtoehtoa. Ikävä iskee välillä ihan hurjalla voimalla. Ja sumentaa sillon ne syyt, miksi asiat on näin. Kun olis vaan niin ihana kuulla edes ääni, nähdä kasvot, olla hetki taas yhdessä.

Quick fix.

Vain huomatakseni, että henkinen krapula on sen jälkeen aina vaan suurempi. Ei ole sitä ihmistä jota ikävöin, vaikka sen kuvajainen siinä edessä istuikin. Ei olisi olemassa niitä asioita, joita kaipaan. Kaiken ympärillä vaan suuri välinpitämättömyys, joka tappoi jo mun toivon ja uskon. Joka pikku hiljaa olisi tappanut mutkin. Tehnyt välinpitämättömäksi.



"Aina kovaa ei ikinä pehmeää
Enkeleitä ei meille riitäkkään
Mene vaan mä voin kääntää pään
Vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
Mene vaan

Sitä mitä koitin sussa koskettaa
tajusin ei oo olemassakaan
Aika kuole ei tappamallakaan
Mene vaan"


Tarvii vaan uskoa siihen, että joskus ne ajatukset ei enää kulje tohon suuntaan. Että silloin tämä synkkä ikävä, sekin on poissa.

Usko ja toivo kuoli. Tappakaa vielä tämä rakkauskin sitten. Olisi helpompaa. :(

Suru...

... on rakkauden hinta. Sillon kun on oikeen mustaa, täytyy muistutella ittelleen, että kyynelten läpi loistaa joskus vielä ne kaikki onnelliset muistot. Ei muuten itkettäiskään.

Jos sä tahdot niin

"Mutta ilman rakkautta hukun öihin sekaviin
Ja ilman rakkautta, no niin...
Ilman rakkautta olen puolitiessä helvettiin..."



No niin...

Puolitiessä helvettiin. Kyllä joo. Mutta kun se "rakkaus" vei mut ihan sinne helvettiin asti. Kun tein kaiken ton, ja silti, no niin...

Kyllä mustakin joku ajattelee samalla tavalla takasin joskus vielä.