Siitä se kaikki lähti kaks ja puol vuotta sitten. Jos just nyt pitäs sanoa, niin toivoisin, ettei tota puolipistettä ja sulkumerkkiä, jotka silmää vinkkaavan hymiönkin muodostaa, olis koskaan mulle osotettu. Vaikka ei kai elämässä sais toivoa asioita tapahtumattomiksi ja tekemättömiksi, vaan elää elämäänsä eteenpäin kaikista kokemuksista kasvaneena ja viisastuneena.
Mutta kun mulla on vaan niin ryöstetty olo. :(
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
pitaa tarkistaa:)
Lähetä kommentti