100% ellei enempikin

Mä en halua enkä halunnut että asiat on näin. Että ollaan toisistamme valovuoden päästä erillään. Kuin mitään ei olis koskaan ollutkaan. Oon yrittänyt korjata, parantaa, hyvittää, rakentaa - yrittänyt 100 % ellei enempikin.

Se on turhauttavaa ja kovin rikkovaa silloin, kun kaikki johtaa vain siihen, että kylmyys vaan lisääntyy. Onko sillä sitten väliä, että johtuuko se siitä, ettei se toinen välitä enää vai siitä, että se on rakentanut ympärilleen muurin, josta kaikki johtuu ja jonka läpi ei vaan pääse, koska se pelkää, että sitä sattuu taas?

Mun kannalta sillä ei ole. Sattuu ja ahdistaa ihan samalla lailla riippumatta siitä kumpi on syynä. Paitsi että kakkosvaihtoehto, se muuri, on kai sittenki pahempi. Umpimulkkuselitys tois aika paljon lisäenergiaa surun käsittelyyn, sen sijaan että syyllistää itteensä kärsivän ihmisen hylkäämisestä.

Mun tarvis olla itsekkäämpi ihminen.

"Notice me, take my hand
Why are we strangers when our love is strong
Why carry on without me

Everytime I try to fly, I fall
Without my wings, I feel so small
I guess I need you, baby
And everytime I see you in my dreams
I see your face, it's haunting me
I guess I need you, baby

...

I may have made it rain
Please forgive me
My weakness caused you pain and this song's my sorry

At night I pray that soon your face will fade away

And everytime I try to fly, I fall
Without my wings, I feel so small
I guess I need you, baby
And everytime I see you in my dreams
I see your face, you're haunting me
I guess I need you, baby"

Britney Spears - Everytime
Uploaded by Priere-3. -

;)

Siitä se kaikki lähti kaks ja puol vuotta sitten. Jos just nyt pitäs sanoa, niin toivoisin, ettei tota puolipistettä ja sulkumerkkiä, jotka silmää vinkkaavan hymiönkin muodostaa, olis koskaan mulle osotettu. Vaikka ei kai elämässä sais toivoa asioita tapahtumattomiksi ja tekemättömiksi, vaan elää elämäänsä eteenpäin kaikista kokemuksista kasvaneena ja viisastuneena.

Mutta kun mulla on vaan niin ryöstetty olo. :(