tiistai 3. maaliskuuta 2009

Mesemarttyyrit

Joskus syksyllä rakkaan frendin kanssa käyty mesekeskustelunpätkä:


Frendi ja vittu tä mun valitus onki SUPER RASITTAVAA

Frendi nyt en vaan enää valita.. ite oon tän valinnu

LBW valittaa pitää oikeesti sillo ku siltä tuntuu

LBW ja ehkä se mies on sellanen mille pitää alleviivatusti sanoa ne asiat kun mättää... aika monet on sellasia ´

LBW koska jos ja kun ne ei vaan tajua ni kerää ite sitä marttyyriutta sisäänsä....

LBW vaikka se kuinka oliski perseestä että kaikki täytyy sanoa

Frendi mut täs alkaa ittee vituttaa tä oma valitus.... ku tää nyt vaan on näin...

LBW sama siinä jos ei valita vaiks siltä tuntuu

LBW sinne ne jää sisälle ja sitte onki yht'äkkii ihan rikki kaikesta ku ne vaan vyöryy yli

LBW mut kuten puhuttiin aikasemmin ni tiedän että valituski vituttaa

LBW just kun ei saa valittaa jne, toi kasvatus sellanen

Frendi heheeee... ihan kokemuksesta puhut... kuulostaa sille :D

LBW no puhunki kokemuksesta :D

LBW sit se on niinki että muille on viel kaiken lisäks helpompi sanoa että tee niin ja näin älä noin, kuin elää ite sen mukaan...

Frendi tulee taas se tunne et sä oot oikeesti TÄYDELLINEN tos suhtees ku osaat pohtii ja funtsii ihan MIELETTÖMÄN MONELTA KANTILTA KAIKKEEEE

Frendi :)

LBW :D

LBW no kiitos siis of koos

LBW mutta mitä hyötyä mulle siitä on?

LBW ittelleni siis?

LBW ei mitn ainakaan toistaseks tuntuu vähän!! :D

Frendi marttyyri!!!!

LBW OLEN!!!!!!!!!!

LBW mut hyvä oikeesti tietty jos voi pohtia asioita silleen että vaiks sulle on siitä hyötyä tai ees lohtuu

LBW ehkä se on niin että ajatus tulee ensin ja sitte
ohjaa tekemistä pikkuhiljaa sinne oikeeseen suuntaan? Niin ne väittää...

Frendi *taputtaa* Niin just!

LBW sittehän täs on viel vaiks kuin paljo toivoo :)


Marttyyrius on suolesta. Kyllä. Mutta kuinka paljon olisikaan jäänyt hyviäkin juttuja tapahtumatta, jos oisin ollut antamatta mahdollisuuksia? Paljon, melkein kaikki, väittäisin. Mutta toisaalta; mahdollisuuksia mihin - siihen, että mun rajoja voi moukaroida aina vaan tunnistamattomampaan suuntaan? Ja sitten siitä lopputulemana arvostaa mua aina vaan vähemmän. Äh, en vaan osaa. Enkä tajua.

Toi frendikin, se nyt sitten eroaa. Se lopetti marttyroinnin. Good for her.

Ei kommentteja: