Se oli taas vappu. Kevään saapumisen juhla, jos ei mitään aatetta halua tähän juhlaan sisällyttää.
Ihana ilma, tuntuu jo ihan kesältä. Iloisia ihmisiä ympäriinsä, hymyjä ja nauruja. Skumppaa Kaivarissa. Hyväntuulista pälpätystä niistä ja näistä. Ja kysymys, että itketkö sä, mitä mitä? "No en tiettykään, se on varmaan toi siitepölyallergia, kun pistää silmät vuotamaan."
Päälle liimattu ilo ei tunkenut sisuksiin asti, ei tälläkään kertaa. Silti ihan ok, että lähdin liikkeelle kuitenkin, vaikka oli sellanen olo, että hautautuis vain neljän seinän sisälle. Elämä menee omaa tahtiaan eteenpäin, oon mä sitten messissä tai en.
Enkä oo vielä aatellut jättäytyä kyydistä. Koko viime vuoden jankkasin siellä vanhassa blogissani useampaankin otteeseen, että mä haluan X:n mun elämään, koska se on niin ainutlaatuinen ihminen sen antaessa ajatuksia mulle musta ja elämästä ja avaimia mun oman pääkopan kunnossapitoon. Nyt on se aika todistaa mulle, ei kenellekään muulle tällä kertaa, että noi asiat mistä sitä ylistin, ei ole mun osalta sittenkin pelkkää sanahelinää. Sisäistää ja soveltaa. Uskoa itteensä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti